On päiviä jolloin vetäydyn kuoreeni kuin kilpikonna. Siellä sitten suojassani lasken varpaitani ja haistelen omia pierujani ja ajattelen: ähäkutti! Ettepäs tiedä miten mukavaa on mököttää…!
-Anna-Liisa Lintulampi-

Tasan kello kuusi aamulla avaan silmäni, ihan pirteänä. Tänään ei ole työpäivä, eikä tarvitse vielä nousta. Yritän jatkaa uniani, ja saankin torkuttua puoliväkisin vielä kaksi tuntia. Herään uuteen päivään kaikkea muuta kuin pirteänä. Tänään on minun oma mökötyspäiväni:olen ihan yksin kotona, minun ei tarvitse puhua, ei hymyillä, ei tehdä ruokaa, ei siivota, ei edes pukeutua. Ihan vaan olla möllötän. Positiivista ajattelua? Pah, suksikoon kuusikkoon moisen ehdottelijat!
Kaadan isoon kippoon sokeroituja muroja ja maitoa. Nyt en kaipaa vinkkejä pienemmistä astioista ja sen ansioista pienemmistä ruoka-annoksista. Vielä vähemmän tasapainoisista aamiaisista. Päätän ottaa kunnon hiilarikännin, nukuttaa sitten päiväunilla paremmin. Lisäksi otan ison kupillinen kahvia. Tänään ei ole kiire mihinkään, joten siirrän aamiaiseni TV:n ääreen. Ihmiset syövät kuulemma enemmän, jos keskittyvät aterian aikana esimerkiksi televisioon. Entäs sitten? Syön itseni ähkyksi jos niin haluan Lusikka ei mahdu kulkemaan kipossa, joten kuljetan sen suussa olohuoneeseen.

”Ihmiset hymyilevät ollessaan onnellisia, mutta he myös tuntevat itsensä onnellisimmiksi siksi että hymyilevät. Vaikutus on sama riippumatta siitä tiedostavatko ihmiset hymyilemisensä vai eivät. Eräässä tutkimuksessa testattiin tätä kynän avulla. Kun pitelet kynää huulien välissä poikittain niin, ettei kynä kosketa hampaitasi, kurtistat otsaasi ja ilmeesi on myrtsi. Jos luet tai kuulet jotain, suhtaudut asiaan negatiivisin tuntein. Kun taas pidät kynää poikittain suussa hampaiden välissä, suusi on hymyssä ja tunnet itsesi onnellisemmaksi. Suhtaudut lukemaasi tai kuulemaasi positiivisemmin.” Mistähän tuokin tutkimus pätkähti mieleeni?
Mussutan muroja ja huomaan tuijottaneeni pitkän tovin tyhjää TV-ruutua. Kake löytyy sohvan raosta Naps, naps: surffailen piirrettyjen, saippuasarjojen ja ostos-TV: n välillä. Unohdun katsomaan jonkin saippuasarjan uusintoja menneeltä viikolta. TV-ohjelmat vaikuttavat katsojan verenpaineeseen. Eläinohjelmat saavat henkilöt tuntemaan itsensä rentoutuneemmaksi kuin saippuaooppera tai tyhjä ruutu. Toisaalta saippuaooppera vaikuttaa henkilöiden fysiologisiin ilmiöihin miltei samalla tavalla kuin tyhjä televisioruutu.

Vilkaisen ulos, sää on ihan kohtuullinen, aurinkokin pilkistää välillä pilvenraosta. Puoli tuntia ulkona auringossa saa paremmalle tuulelle ja parantaa muistia. En viitsi edes pukeutua, vaan jatkan telkkarin tuijottamista. Sitä paitsi tänään ei tarvitse olla hyvällä tuulella. Tänään on murjotuspäivä. Kyllästyn saippuasarjan muovinaamoihin ja vaihdan Pikkukakkoselle. Se tulee näköjään lauantainakin… Alkaa käydä jo työstä tämä murjotus.

Puhelin soi, kaveri pyytää lenkille. Kerron, että katson Pikkukakkosta ja kohta tiedän miksi virtahevolla ei ole turkkia. Vastauksena on hämmentynyt hiljaisuus…
Varttitunnin päästä reippailemme pitkin rantapolkua. Eläinohjelmat saavat todellakin paremmalle tuulelle. Ainakin ystäväni nauraa iloisesti, kun kerron miksi virtahevolla ei ole turkkia. Löydämme paljon muutakin naurun aihetta. Viisitoista minuuttia naurua päivässä parantaa ihmisen immunologiaa.

Minä todellakin päätän itse miten ajattelen.